15.12.2013 Lucia-tapahtuma

8.12.2013

Flunssa tuli ja meni, ja Japanin historian esseestäkin selvisin hengissä palautuspäivään mennessä! Ensi viikon ohjelmaan kuuluu Lucia-tapahtuma sunnuntaina, jota varten pitää vielä ganbaroida (tsempata) jonkin verran, että opin Lucia-runon ja kuusi joululaulua ruotsiksi ulkoa. Olin lauantaina harjoituksissa Lucia-kulkueen lasten kanssa ja kyllä lapset vain ovat pirteitä ja iloisia missä päin maailmaa sitten onkaan! :)

3.12.2013

Jaahas! Vai että jo joulukuu!? 

Viimeinen blogipostaus näyttää olleen nimeltään "Vapaapäivä". 

Vapaapäivä?? Mikä se on?? On ollut viimeisen kuukauden aikana sellainen meno ja melske ja kiire, että jäi blogin päivittäminen ihan kokonaan. 

Olin ensin suunnitellut, että kirjoitan blogiin tapahtumia aikajärjestyksessä pitäen sitä samalla itselleni vähän kuin päiväkirjana, jota voi myöhemmin selata että mitäs milloin tapahtuikaan ja missä järjestyksessä. Sen takia postaukseni olivat aina niin paljon jäljessä. Mutta päätin, että on Suomen blogiseuraajieni mielenrauhan kannalta ehkä järkevämpää kirjoittaa tämän hetken tapahtumia ja päivittää myöhemmin aiempia tapahtumia sitten, kun joskus saa siihen aikaa (toivottavasti ei vasta Suomeen palattua?! O  o)

Täällä on flunssakausi pahimmillaan meneillään (niin kuin varmaan Suomessakin) ja niin kai taisin minäkin jonkin flunssan tapaisen saada, vaikka olen Mumin C-vitamiinia muistanut ottaa joka aamu! Kurkku kipeä, mutta ei vielä sen pahempaa. Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni ostamassa flunssamaskeja, saas nähdä joudunko minäkin huomenna tekemään flunssamaskidebyyttini lähtiessäni kouluun. Täällä niitä maskeja käyttävät sekä flunssaiset (estääkseen tartuttamasta muista) että terveet välttyäkseen saamasta flunssaa.

Koulun ohella on viime kuukauden aikana ollut paljon erilaisia tapahtumia peräkkäisinä viikonloppuina, ja lisäksi liityin yliopiston suureen sekakuoroon (jäseniä yhteensä 90, harjoituksissa paikalla 50-60 henkeä!). Kuoron nimi on Hokkaidoo daigaku konsei gasshoodan eli lyhyesti Hokkon. Kuorolla on 26.1.2014 suuri konsertti isossa konserttitalossa. 

Konsertti koostuu neljästä osiosta, joihin kahteen (2. ja 4.) minäkin osallistun! Kuoroharjoituksia on oikeasti kolme kertaa viikossa (ti, to, la), mutta itse osallistun vain niihin harjoituksiin, joissa lauletaan niitä kappaleita, joihin konsertissa osallistun, ja yleensä enintään kaksi kertaa viikossa. Kuoro vie aika paljon aikaa, varsinkin jos joudun osallistumaan lauantain harjoituksiin, mutta kivaa on kuitenkin! Ja kuoro on tosi korkeatasoinen, mahtavaa päästä konserttiin mukaan!

Kaikkea muuta tekemistä ja tapahtumaa on riittänyt myös! Olen ollut kuuntelemassa lasten kuorokonserttia

 ja pitämässä palaveriä Lucia-tapahtumasta. Joo-o, minua pyydettiin nimittäin Luciaksi 15.12 järjestettävään RUOTSALAISEEN Lucia-tapahtumaan! Tapahtuma järjestetään Sapporosta jonkin matka päässä olevassa kaupungissa, jonka ylängölle on rakennettu kokonainen ruotsalaisvaikutteinen kylä! Itse Lucia-kulkue tapahtuu hienossa vanhan ajan rakennustyylisessä punaisessa kaksikerroksisessa rakennuksessa, jonka portaita alas Lucia (minä) ja tonttukulkue (japanilaisia lapsia kynttilät käsissään) laskeutuu laulaen ruotsiksi joululauluja. Saas nähdä kuinka ehdin oppia laulut ruotsiksi ulkoa O o 

 Kävin 16.11 paikan päällä harjoituksissa ja oli ihan kuin olisi mennyt Suomen maaseudulle! Oli tosi ihana paikka!

Sitten suuri ja hartaudella odotettu tapahtuma oli  Arashin kiertuekonsertti Sapporo-domessa 15. ja 17.11 (pe ja su). Konsertit olivat tottakai loppuun myyty kaikilta kolmelta päivältä ja voitte varmaan arvata millainen kaaos Sapporossa oli tuona viikonloppuna,
 kun 50 000 ihmistä oli samaan aikaan liikkeellä. Eipä ole edes Tokiossa tullut ennen koettua sellaista sillipurkkimetromatkaa kuin konserttipäivänä. 

Konserteista itsestään ei voi muuta sanoa kuin että IHANAAAA!!!!! Perjantaina meillä oli paikat areenalla (alhaalla missä esiintymislavakin on) 5. rivillä, mistä poijjaat kulkivat ohitse vaikka kuinka monta kertaa. Mielenliikutusta riitti moneen otteeseen ja ympärillä olevat japanilaisfanit varmaan ihmettelivät ties kuinka monta kertaa ääneen vollottavaa ulkomaalaistyttöä XD

Seuraavana viikonloppuna olin jälleen yllätysyllätys Sapporo-domessa osallistumassa Nichihamu-baseballjoukkueen fanitapahtumaan.

 Kävi niin hyvä tuuri, että meille osui arpa, jolla pääsi alas kentälle käväisemään viideksi minuutiksi ja sain nähdä numero 11 Ohtanini kahden metrin päästä niin että hän vielä hetkeksi käänsi jopa katseensa meihin päin! Kävi myös uskomaton sattuma, että se pikkupoika, jonka kanssa otin kuvan 4.10 matsissa, sattui yhtä aikaa ruokakioskille ja tulivat äitinsä kanssa tervehtimään! Ja lisäksi fanitapahtumassa oli vielä paikalla tv-kamerakuvaaja ja haastattelija, jotka kiersivät hallin ulkopuolella, ja tulinpa sitten haastatelluksi! En vain tullut tajunneeksi kysyä, että minkä päivämäärän ohjelmasta oli kyse...

Lunta on Sapporossa satanut muutaman kerran ja ollut jo pakkasen puollellakin. Ostamani lämpöviltti ja -peitto ovat tosi lämpimät niin ettei nukkuessa ole kylmä, mutta muuten ei tee mieli viettää huoneeni 10 lämpöasteessa yhtään pakollista enempää aikaa... 

Olohuoneeseen on otettu esiin perinteinen japanilaisen kodin "kotatsu" eli matala pöytä, jonka pöytälevyjen välissä on lämmin peite, joka vedetään jalkojen päälle, ja alimmaisessa pöytälevyssä on kiinni sähköllä toimiva lämmitin.

Tälläkin hetkellä istun olohuoneen kotatsun lämmössä ja taistelen Japanin historian esseen kanssa, jonka palautuspäivä on perjantaina. Joululomaan on vielä jooooonkin verran aikaa, se alkaa 26.12 eli jouluaatto ja joulupäivä ovat koulupäiviä. 

Sapporossa on kaikkea joulujuttua ja -koristusta ympäri kaupunkia, kävin viime viikolla katsomassa Oodoori-puiston jouluvaloja!

Ja tänään tuli perille Mumin lähettämä Suomipaketti, jossa oli kaikkea mukavaa ja makoisaa sisällä: mm. hapankorppuja, Marabou-suklaata ja glögimaustetta! 

(Kuvassa oleva joulutähti ei sentään ollut paketissa, se on ihan täältä ostettu, arvatkaa kuinka yllätyin nähdessäni sen yhtenä päivänä pöydällä!)

14.10 ma vapaapäivä!, 15.10.2013 ti vierailu yläasteella

Japanissa kansalliset vapaapäivät osuvat usein maanantaille niin, että saadaan pitkä viikonloppu, jee!! (Tosin menetettyjen maanantaiden oppitunnit kyllä pidetään myöhemmin, niistä ei pääse luistamaan. Ja koulutöitä riittää tällaiselle kaiken tekemiseen paljon aikaa tarvitsevalle perfektionistille sen verran, että ei voi kokonaan käyttää vapaapäiviä vapaapäivinä...)

Tänään meillä oli kylässä Takashin sisar, jota varten oltiin valmistettu jos minkäkinlaista ruokalajia! Sisar on suuri Nichihamu (baseball-joukkueemme siis) -fani ja hän toi tuliaisiksi meille siniset paidat, jotka oli jaettu kaikille katsojille aiemmassa Nichihamun matsissa. Lisäksi sain Nichihamun kalenterijulisteen, joka pääsikin heti huoneeni seinälle XD

15.10 tiistaina oli mielenkiintoinen päivä, sillä menin vierailemaan yläasteella, jossa Takashi työskentelee 9-luokkalaisten luokanopettajana. Japanissa yläastekasvatukseen kuuluu kuulemma "musiikkikasvatus" (tai miksi sitä oikein kutsuisi): kaikki luokat 8-9 opettelevat yhden valitsemansa kuorokappaleen, jota harjoitellaan ja esitetään sitten koulussa kilpailussa, jossa valitaan voittajaluokka, yksi kaikista vuosiluokista. 

Tällainen kuorojuttu oli meneillään myös Takashin yläasteella ja kiinnostuneena kuulemaan harjoituksia Takashi kutsui minut vierailulle kouluun ja auttamaan luokan lauluharjoituksia. Herranen aika sitä hälinää, mikä syntyi, kun kävelin pitkin koulun käytävää! XD Yläasteikäisille ulkomaalainen vaaleatukka ei taida olla ihan jokapäivänen näky. Kävin ensin Takashin johdolla tervehtimässä opettajainhuoneessa rouvaa, joka oli pyytänyt meidät silloin Nichihamun matsissa alakatsomoon niille älyttömän hyville ja kenttää lähellä oleville paikoille. (Ennen opettajainhuoneeseen menoa Takashi huomautti, että takki pitää riisua pois, koska on epäkohteliasta mennä ulkovaatteet päällä opettajien eteen)

Takashin luokka, varsinkin pojat, olivat äänekkäitä ja pirteitä XD Takashin luokka oli ainoa luokka, joka oli valinnut vaikean acapella (ilman pianosäestystä) -kappaleen ja oppilaat osasivat hyvin omat stemmansa, vaikka äänenvoimakkuuksissa ja poikien oikeassa äänessä pysymisessä olikin vaikeuksia. Ihmettelin, että luokka oli saanut koostettua kappaleen näin hyvin, vaikka lauluympäristö olikin mahdoton: kaikki luokat harjoittelivat nimittäin omissa luokkahuoneissaan YHTÄ AIKAA, joten kakofonia oli aikamoinen, yritä siinä sitten kuulla omaa stemmaasi ja säädellä äänenvoimakkuuksia ym... 

Annoin oman painavan sanani harjoituksissa ja toivon, etteivät oppilaat olleet kovin kauhuissaan... musiikin ja lauluesiintymisen kohdalla minusta tulee aikamoinen tiukka täti XD Kuulin kuitenkin myöhemmin Takashilta, että en ollut jäänyt kauhukuvana oppilaiden mieleen, huh! (joku oli kirjoittanut että "oli kuin enkeli, kun on pitkä vaalea tukka XD) Oppilaiden harjoitusesitys 8-luokkalaisille meni hyvin, niin että jään innolla odottamaan, miten Takashin luokka pärjää itse kilpailussa!

Ennen kuin lähdin kotiin pääsin vielä tervehtimään koulun rehtoria O o Eipä yhtään jännittänyt, ei!

13.10.2013 Päiväreissu Otaruun

Pääsin käymään Hokkaidon yhdessä kuuluisassa turistikohteessa, Otaru-nimisessä kaupungissa, aiemmin Suomessa ravintola Kotossa tutustumani vanhemman pariskunnan kanssa. Autolla Sapporosta Otaruun ei ollut kovinkaan pitkä matka, vajaa tunti (ehkä? XD).

Harmillisesti oli tosi sateinen päivä, mutta muuten oli tosi mukavaa! Herra ja rouva olivat tosi herttaisia ja tyylikäs pariskunta : )

Ensin kävimme syömässä lounasta ravintolassa, jossa he kuulemma aina käyvät tullessaan Otaruun. Ja oli herkkua! (Oikeasti he olivat aikoneet viedä minut syömään sushia, koska Otaru on tunnettu juuri merenantimistaan, mutta minun meriruokasietämiseni kun rajoittuu loheen ja merilevään....)

Otaru on tunnettu siellä käsin valmistetuista soittorasioista, joita myytiin vanhoissa ennen vanhaan varastuina käytetyissä rakennuksissa. Rakennus oli sisältä kuin olisi astunut joulupukin verstaaseen, aivan ihana!!

Tässä söpö kissasoittorasia, näitä oli erilaisia ja eri kokoisia ihan mielettömästi (ja hinnat taivaissa). Rouva osti minulle yksittäisen kisusoittorasian, jonka lauluna on kappale Totoro-elokuvasta!

Vielä enemmän kuin söpöihin soittorasioihin oli ihastunut tähän narisevaan puiseen joulupukin verstaaseen, puiset kattoparrut ja kaikki olivat ihan kuin sadusta!

Herra ja rouva  : ) 

Soittorasioiden jälkeen ajoimme Otarun kuuluisaan "museoon": 90 vuotta sitten kalabisneksellä rikastuneen perheen valtavaan japanilaiskartanoon!

Tässä kuvassa osa valtavasta kaksikerroksisesta talosta, jossa huoneita oli aivan älyttömästi! Sisällä ei harmin paikka saanut kuvata, mutta voin vain sanoa, että oli aivan uskomattoman makea talo! Tätä haluan ehdottomasti tuoda kotiväen katsomaan, sitten kun tulette tänne!

Lopuksi menimme kahville ja syömään Otarun kuuluisaa juustokakkua. Pala oli pieni, mutta maultaan hinnan väärti.

Pariskunta heitti minut päivän päätteeksi autolla ihan kotiovelle asti, koska heillä oli mukana minulle vähän isommanlaatuinen tuliainen: herra oli hankkinut tuttavansa kodinkoneliikkeestä minua varten valtavan posterin, jossa yrityksen mainosmaskotteina toimivat Arashin jäsenet loistavat ^ O ^ Jo oli Akemi (joka on minun laillani Arashi-fani) yllättynyt, kun kotona odotti kaksi valtavaa posteria! Kuvan posteri on niin iso, että ainoa paikka, minne se mahtui, oli eteisestä  olohuoneeseen johtavan käytävän seinä! XD

Luultavasti Tammikuun lopussa menen viikonlopuksi kylään vanhemman pariskunnan luokse Date-kaupunkiin. Ehtisinköhän siihen mennessä laajentaa kalaruokavaliotani....

12.10.2013 Viiden tunnin karaoke!

Sain edellisiltana kutsun lähteä lauantaina mukaan karaokeen kuuden muun vaihtarin kanssa

 ja sitähän ei tarvinnut sekuntia pidempään miettiä! Sapporon juna-aseman lähellä olevan Big echo -karaokepaikan viikonlopputarjouksena oli karaokehuone opiskelijoille 700 jeniä klo 11:00-20:00 (hinnan joutuu maksamaan joka tapauksessa, vaikka menisi myöhemmin tai lähtisi aikaisemmin).  Muut vaihtarit menivät laulamaan jo heti klo 11 jälkeen. Itse ehdin paikalle klo 13 jälkeen.

Sapporon juna-aseman eteläinen sisäänkäynti, jonka näin nyt ensi kerran!

Tunnetusti erittäin hyvän suuntavaistoni ansiosta onnistuin menemään juuri sinne väärään Big echo -karaokepaikkaan, joka on ihan toisessa suunnassa kuin se, minne olisi pitänyt mennä. Mutta erehtymiseni ansiosta sattui silmiini tuttu logo erään kaupan kohdalla: Nichihamun virallinen oheistuotekauppa! Jalat tottakai veivä sisään ja kaksi Ohtani-kuvalla varustettua clear fileä lähti mukaan karaokeen ^ O ^

Karaokessa oli laulut käynnissä sinne saapuessani! Kaksi vaihtareista lähti aikaisemmin pois, mutta vaihtarikaverini (kuvan keskellä kiinalainen ja amerikkalainen tyttö) ja minä kulutimme kurkkuamme klo 18 asti! Oli kivaa! Pian taas uudestaan!

Melon-sooda -juoma, jota ilman karaoke ei ole täydellinen! Juomat sisältyivät huoneen hintaan.

 

Laulaessa tuli nälkä, joten oli pakko tilata yakisobaa! Hyvää mutta kallista.... 

Sininen häkkyrä kuvassa on kone, jolla valitaan laulettavat kappaleet niistä muutaman miljoonan kappaleen joukosta, joita karaokesta löytyy!

10.10.2013 torstai

Kävin ensimäistä kertaa yliopiston ruokalassa syömässä! Kitsune-udon (nuudelikeitto) ja erikoisen makuinen "maitojuoma"! Lounastoverikseni lähti samassa ohjelmassa opiskeleva amerikkalainen vaihtarityttö, jonka kanssa puhutaan tietty japania ^ ^ Koko meidän vaihto-ohjelman vaihtareitten yhteinen kieli on japani, englantia ei kuule ollenkaan!  

Tätä tietä kävelen joka päivä kouluun! Hienoa päästä näkemään nämä puut sitten, kun tulee ruska!

Koulun jälkeen menimme Akemin kanssa kylään Akemin ystäväperheen luo. Perheen isä (joka ei valitettavasti ehtinyt töistä paikalle) opettaa Hokudaissa sellaista oppiainetta kuin "Muumit" XD Mielenkiintoista olisi tietää, mitä luennot pitävät sisällään, täytyy pyytää päästä katsomaan!

Tuliaisiksi toimme kolmioleipiä. Ollettekos ennen nähnyt leipää, jonka välissä on mansikoita, banaania ja kermavaahtoa!

Se, miksi menimme kylään, oli se, että ystäväperheen luona oli piano! Tulostin mukaan nuotteja ja soittelin sydämeni kyllyydestä! Nuotit kävin tulostamassa kombinissa ( = convenience store eli 24h auki oleva pieni elintarvikekauppa, joita löytyy mistä vaan). Kaikissa kombineissa on kopiokone, jolla voi tulostaa valokuviakin omalta muistitikulta! Ystäväperheen lukioikäinen poika tuli puolivälissä iltaa kotiin ja saimme pakotettua hänetkin soittamaan yhden kappaleen. Vanhemmat kuulivat pojan kunnolla soittavan kuulemma ensimmäistä kertaa, ja yllättyivät varmasti koska poika soitti tosi hyvin!

9.10.2013 keskiviikko

Tänään oli melkein kolmen tunnin hyppäri tuntien välillä, joten päätin lähteä tutkimaan, mitä kaikkea yliopistokampukselta löytyy. Päämääräkseni asetin löytää kampuksen baseball-kentät. 

Järkyttävän valtavalle kampusalueelle mahtuu kaikenlaista. Ensimmäisenä tuli vastaan tällaisia vanhoja taloja. Kun tienvarretkin ovat täynnä koivuja, voisi ihan kuvitella kävelevänsä Suomessa! 

Piiiitkän kävelemisen jälkeen päädyin vahingossa ulos kampusalueelta ja jouduin kulkemaan autotien vieressä jonkin aikaa, ennen kuin vastaan tuli sisäänkäynti takaisin kampusalueelle. Siellä odotti huvittava näkymä hajuilla varustettuna: lehmälauma taustanaan suurkaupungin korkeat talot! (Hokudaissa voi opiskella myös maataloutta.) Lehmien lähettyviltä löytyivät myös baseball-, jalkapallo- ja muut urheilukentät, mikä oli aika pettymys, sen verran vahvat olivat ympäristön hajut....

Yliopiston lähellä on antikvariaatti, jonka ohi kävelen aina yliopistolta metroasemalle kävellessäni. Päätin poiketa katsomaan, mitä kirjoja kaupasta löytyy ja onni, että niin tein!! Nimittäin kaupassa odotti melkoinen ja ihana yllätys: kaupassa oli kaksi kissaa, joista toinen juoksenteli hyllyjen päällä kaupan perällä ja toinen nukkui pahvilaatikossa kassan luona!

Tämä kassan luona nukkuva tyttökisuliini nimeltään Melon on ihan Nöpön näköinen enkä millään meinannut malttaa lähteä sitä paijaamasta. Eipä ole ennen tullut vastaan kauppaa, jossa olisi kissoja! Juttelin kassan japanilaisen naisen kanssa, joka luultavasti miehensä kanssa pitää antikvariaattia ja kissat ovat olleet "töissä" siellä heidän kanssaan jo seitsemän vuotta eivätkä vierasta yhtään ihmisiä. Tämäkin pahvilaatikon mörökölli antoi paijata ja käännähti selälleen niin että sen massua sai rapsuttaa. Löytyipä hyvä Nöpö-vieroitusoireiden hoitopaikka, täytyy kerran kuukaudessa käydä ostamassa jokin sarjakuva niin että pääsee paijaamaan Nöpön kaimaa!